Ei tätä ihan julmetulla marinalla voi aloittaa tätä kirjoitusta, koska aurinko paistaa valkeaan maahan kirkkaasti. Säästä en siis marise, se on kaunis kuin morsian - ja melkein yhtä valkea.

Lapset ovat kukin tahollaan - yksi kerhossa ja kaksi päiväunilla. Tuo kukin tahoillaan kasvatti heidät yht'äkkisesti kovin isoiksi tai vanhoiksi; ikään kuin yksi olisi koulussa, yksi ammatissa ja yksi herraties missä seikkailemassa elämässä. Kohta ne Ketkut heräävät ja kasvamiselle tulee piste. 

Olin kulttuuririennoissa ja ostoksilla leidiseuroissa. Se oli varsin virkistävää. Ostoksia tarttui hihaan kuin vahingossa - maksettuina siis! - ja tavaraa kertyi. Pitäisi käydä useammin, jotta ei tarvitsisi ahnehtia kerralla.

Huomatkaa te, oi kaksi lukijaani, tämä marina oli sangen iloluontoista. Otan varmasti vahingon takaisin joskus.

Siihen asti, kunnes jälleen kohtaamme,

teidän Hössöttävä Enkelinne