Se on hyvin vaikeaa - hyväksyä toiset vikoineen päivineen. (Vaikka ei nimi olisikaan Päivi.) Kuinka sitä mielelllään jutustelun lomassa tarjoaa aina hyvää tarkoittavia neuvoja ja keittiöpsykologiaa sekä ratkaisuja tilanteisiin. Ei riitä itselle, että kuuntelee ja kuuntelee vain. (Haluaa kuulla omaa ääntään kai.) Antaisi toisen puhua ja lopussa olisi hiljaa - kuuntelisi, josko toinen pyytää neuvoa tai apua. Jos ei, niin tyytyisi siihen. Toinen on omanlaisensa, omine murheineen, omine taakoineen ja omine omituisuuksineen. Sitten vain tekisi itse kotiläksynsä ja koettaisi hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on. (Oletaen, että hlö on ystävä tai tuttava eikä murhamies paatunut.)

Sulkeissa pateettinen sivupersoona huutelee, pahoittelut siitä.