Ajattelin kirjata blogiini tämänaamuisen ajatukseni siitä, että miten ihmeessä kolmen lapsen äiti, jolla on huusholli ja ruokahuolto pyöritettävänä ja ei edes liikuntaharrasteisiin kerkiä - mikä olisi selän takia välttämätöntä - , kuvittelee kirjoittavansa hienoja, hauskoja ja eläviä välähdyksiä omasta elämästään ja seikkailuistaan päänsä sisällä. Ei sitten niin millään, kun joskus on nukuttavakin. Ja kunnianhimo raapustaa nettiin ei ole se 'driving force' minulle.

Lueskelen siis lepohetkinä muiden kirjoituksia, jotka ovat hyviä ja niitä on paljon, ja unelmoin siitä, että vielä minäkin joskus ja silloin maailma näkee, mikä kirjoittaja minäkin olen.