Mistä aloitan? Lapsista? Ei, niistä en puhu nyt yhtään mitään. Ovat saaneet jo tarpeeksi huomiotani. Joten, jos en puhu lapsista, sätinkö miestä? En kai ole noin ennelta-arvattava?!? No, en ole enkä säti.

Kaipaan Lontoota sekä Välimerta. Voi, se hiertää sisuksia tälläisessä ilmassa, kun ei ole oikeata talvea eikä lunta. Totta ihmeessä ihminen kaipaa jotain unelmaa tällaisessa säässä ja ilmastossa, jossa kaikki hukkuu veteen ja loskaan. Kyllä minä haluan turkoosia ja lämmintä keltaista sekä auringon polttamaa oranssia ympärilleni! Minä voin odottaa, jos vastineena saan kunnon talven!!!!! Mutta juuri luin jostain, kuinka kukaan ei oikeastaan ole miettinyt, mitä tämä kaiken sään sekavuus tekee ihmiselle. JA TÄSSÄ SEN NÄÄT!! Sorry huutaminen ja caps...

Muuten, kiitos Retro-Mamma käynnistä! Minä kipuilen tuttavani lapsen menetyksen kanssa varmasti vielä kauan......

Miksei tule sininen taivas ja linnun laulu, VAIKKA tekee pakastetaikinasta croisantteja!?!?! Miksei tule plussa-ilmat ja selkeä kevät, vaikka joisi Cafe Parisien -sekoitusta?!? Mikä lienee Tuomiojan henkevä vastaus????

sitä odotellessa,

virtapiiri päivystää :)