Huomenta. Kirjoitan tätä talteen kovalevylle; saa nähdä, koska tästä tulee verkkopäiväkirja.

Lapsiani mietin, voisin kutsua heitä Kasper, Jesper ja Joonatan. Tai sitten Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen. No, aika näyttää, mikä nettinimi heille muodostuu. Kaksi vanhinta on varsinainen Dynamic Duo, Kolmonen tulee vielä hitaammin perässä, mutta silppuaa jo armotta kahdella hampaalla paperia ja löytää aarteita lattialta.

Arki meillä on tällä hetkellä vesisateisen harmaata, ulkoilut on vähissä kurjien kelien sekä ulkona olevan totaalivirikkeettömyyden takia. Seiso siinä sitten tumput suorana pihassa, jossa ei ole oikeastaan mitään ja se vähäinenkin on läpimärkää. Ja ympärillä kurasoraa sekä vettynyt nurmikko. Jep-jep, elämme tammikuuta. Missä ovat metriset hanget, luistelu, hiihto, pulkkailu, lumienkelit ja lumisota? Kysyn vaan. Jos Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen, niin on se talvikin varsin kesäinen sitten. Onko tämä groteskia pilaa ja olen vihdoin saanut sen, mitä olen lapsena toivonut - että kesä ei loppuisi koskaan?!? Syksyä tämä tietysti ilmojen puolesta paremmin on, märkää ja pimeää. Mutta syysmasennukseni alkoi jo syyskuussa ja saisi hiljalleen hellittää, joten syksyilmat ja sen sellainen ovat kirosanoja ja siksi pannassa.

Aamu heilahti päivään. Pitäisi keksiä ruoka tällä pesueelle. Minulla olisi hieman sitä ja vähän tätä sekä makaronia ja riisiä kuivatarpeina. Josko laittaisin brunssin pystyyn lounaaksi? Ja tulihan siitä jonkinlainen keittokomeron tyhjennys.